Noin kolmannes vaativan rikostutkinnan jutuista Länsi-Uudenmaan poliisissa on lähisuhdeväkivaltaa. Lähisuhde kattaa kaikki läheiset sukulaissuhteet, avioliiton, avoliiton ja siihen rinnastettavan suhteen. Ilmiön esiintyminen ei katso perheen taustaa.
Vuonna 2023 Länsi-Uudenmaan alueella kirjattiin 488 lähisuhdeväkivallaksi luokiteltua rikosilmoitusta. Määrä vastaa aiempia vuosia, jos mukaan ei lasketa koronavuosia. Vuonna 2020 ilmoituksia kirjattiin nimittäin vain noin 310 kappaletta ja vuonna 2021 noin 340 kappaletta. Syytä laskulle koronavuosina ei varmasti tiedetä.
Lähisuhdeväkivallan kirjo on valtavan laaja.
− Se voi olla lyhyitä ja nopeita tekoja, kuten riidan aikana tapahtuva lyönti. Toisaalta se voi olla vuosien ajan kestänyt tilanne, jossa on vapauden riistoa ja seksuaalista väkivaltaa. Yleisin lähisuhdeväkivallan ilmenemismuoto on miesten tuottama fyysinen väkivalta parisuhteessa. Tapauksiin liittyy usein alkoholi, mutta ei suinkaan aina, kertoo rikoskomisario Matti Högman.
Ilmiö ei katso yhteiskunnallista asemaa. Esimerkiksi taloudellisen hyvinvoinnin ei nähdä vaikuttavan siihen, kuinka paljon lähisuhdeväkivaltaa ilmenee. Sen sijaan ilmoituskynnykseen koettu "mainehaitta" voi vaikuttaa etenkin sellaisissa perheissä, jossa koetaan tärkeäksi, että perheen tilanne näyttää ulospäin hyvältä.
Poliisissa on myös havaittu, että eri kulttuurien tapanormit ja moraalisäännöt voivat vaikuttaa siihen, mitä lähisuhteessa pidetään hyväksyttävänä. Joissakin kulttuureissa miehellä saatetaan esimerkiksi nähdä olevan oikeus tehdä jotakin, mikä on vallitsevan lain mukaan väärin. Tapaukset voivat myös liittyä kunnia-asioihin tai uhri voi joutua manipuloinnin kohteeksi. Konfliktit saatetaan haluta ratkaista ilman viranomaisten osallistamista, koska heihin ei välttämättä luoteta.
Poliisi pyrkii saavuttamaan uhrin luottamuksen, jotta asiaa voidaan selvittää
Suomessa lähisuhdeväkivalta on ilmiönä melko suuri. Ilmoituskynnykseen vaikuttaa maan yhteiskunnallinen ilmapiiri ja sen muutokset. Nykyään lähisuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa ei hyväksytä Suomessa yhtä helposti kuin mitä mahdollisesti aiemmin on tehty. Jos poliisille syntyy syy epäillä lievääkin väkivaltaa lähisuhteessa, on se velvollinen kirjaamaan rikosilmoituksen, ja asiaa pitää tutkia.
− Suhtautumisen muutos näkyy laissa. Esimerkiksi lievä pahoinpitely, joka tapahtuu lähisuhteessa, on aiemmin ollut asianomistajarikos. Tämä tarkoittaa, että asiaa ei tutkittu, jos uhri ei niin halua. Nykyään vastaava rikos on virallisen syytteen alainen rikos eli se tutkitaan aina, Högman kertoo.
Lähisuhdeväkivaltatapausten tutkimisen haasteena on piilorikollisuus, sillä väkivaltaa tapahtuu kodin seinien sisällä. Jotta tapahtumat saataisiin poliisin tietoon, pyrkii poliisi voittamaan uhrin luottamuksen.
− Yksi haaste tapausten selvittämisessä on asianomaisen luottamuksen saaminen. Lähisuhderikokset selviävät vain harvoin, elleivät uhrit kerro tapahtuneesta poliisille. Haluamme painottaa, että asianomaisilla on oikeus ja mahdollisuus saada suojaa. Kiinnitämme palveluihin ohjaamiseen paljon huomiota. Esimerkiksi Rikosuhripäivystys on tässä tärkeässä roolissa, Högman sanoo.
Usein tekijä on sellainen, jota uhri rakastaa. Heillä voi olla yhteistä elämää, eikä uhri halua ongelmia tekijälle eikä itselleen. Rangaistus voi vaikuttaa omaan elämään negatiivisesti, ja asia voidaan myös kokea vahingolliseksi mahdollisille yhteisille lapsille.
Esitutkintaprosessin lisäksi lähisuhdeväkivaltatapauksia voidaan selvittää myös sovittelussa. Siinä rikoksen osapuolet kohtaavat toisensa ja hakevat yhdessä sovittelijoiden kanssa ratkaisua rikokseen tai riitaan. Hallitusohjelman mukaisesti perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta ollaan tällä hallituskaudella luopumassa. Asiaa koskeva hallituksen esitysluonnos on ollut kesän aikana lausuttavana. Länsi-Uudenmaan poliisissa olemme kuitenkin havainneet, että sovittelusta on usein hyötyä asianosaisille myös lähisuhdeväkivaltatapauksissa, eikä sovittelun kategorista kieltämistä siksi nähdä toimivimpana ratkaisuna.
Myös kenttätoiminnassa panostetaan ilmiön ymmärtämiseen
Lähisuhdeväkivaltaepäilyyn kohdistuvalla hälytystehtävällä partio havainnoi vammoja, olosuhteita ja puhuttaa asianosaiset. Tapauksissa on harvoin ulkopuolisia todistajia − joskus naapuri on soittanut hätäkeskukseen ja silloin häntä kuullaan. Myös paikalla ollut partio voidaan kuulla todistajana.
− Lähes aina keskeisin näyttö on asianosaisten kertomukset. Esimerkiksi lääkärin lausunnot, turvakodin henkilöstön puhutukset sekä hätäpuhelun tallenne toimivat osaltaan näyttönä, Högman toteaa.
Kenttätoiminnassa ilmiö otetaan huomioon siten, että rikosilmoituksia kirjataan yhä alhaisemmalla kynnyksellä. Jotta ilmiötä ymmärrettäisiin yhä paremmin, koulutetaan poliisissa aktiivisesti koko henkilökuntaa lähisuhdeväkivalta-asioihin liittyen. Koulutus koskee erityisesti alkuvaiheen toimia, kuten asianosaisten kohtaamista ja puhuttelua.
]]>